Edellisellä lääkärikäynnillä lääkärin kokeillessaan
tottuneesti käsieni niveliä sanoin hänelle, että miten hölmöltä tämä tuntuukin,
olen onnellinen omistaessani tämän diagnoosin. En halua kuulostaa idiootilta
tai katsoa mihinkään suuntaan sellaisia reumaa sairastavia, joiden tilanne on
huonompi. Ja jos valita saisin, en tietenkään tätä tietä valitsisi, enkä sitä kenellekään
toiselle soisi. Nyt kuitenkin sen omistan ja vaikken tiedä tulevasta, on nämä yhteisliiton
ensimmäiset kuukaudet avanneet silmät monen asian suhteen positiivisella
tavalla. Minulla on mukana matkakumppani, joka opettaa ajattelemaan, tekemään
ja kuuntelemaan uudella tavalla. Ainakin nyt tämä on ennen kaikkea minulle
mahdollistaja. Kun menettää jotain voi parhaimmillaan huomata saaneensa
loppujen lopuksi paljon enemmän. Yritän tällä myös tsempata itseäni, kun edessä
on huonompi päivä. Huonompi päivä tarkoittaa olotilaa, jossa normaali eteenpäin
liikkuminen tuntuu siltä kun joutuisi työntämään jotain jotta etenisi. Reumaa
työntelen.
Salazopyrin lopetettiin sen aiheuttamien huimien
sivuvaikutusten takia. Hetki lääkkeen ottamisen jälkeen tuntui kun minua olisi
huitaistu takaraivoon. Olisin voinut piirtää tähtiä pyörimään pääni ympärille. Tilanne
oli pahin kahden viikon kohdalla, annoksen noustessa. Odotin elimistön tottuvan..
Lopulta en pystynyt saattamaan mitään loppuun saakka. Hakkasin päätäni seinään
ihmettelemällä miksi ihmeessä en kykene yksinkertaisen raportin kirjoittamiseen
tai kotiasioiden hoitamiseen. Ajoittain tämä keskittymiskyvytön ihminen oli
ajoittain todella keskittymiskyvytön ja jumalattoman huonoa seuraa. Silmien
kohdistaminen tiettyyn pisteeseen oli vaikeaa. Toisaalta taas silmäni
suoranaisesti seisoivat päässä. Elämänlaatu kärsi selkeästi, pelkkä oleminen
oli todella vaikeaa. Näin rajut sivuvaikutukset ovat kuulemma äärimmäisen
harvinaisia.
Koska tilanteeni on hyvä, vain Trexan ja Oxiklorin jatkavat
matkassa.
Itsensä seuraileminen on kieltämättä ajoittain hieman
hankalaa. Väsymystä tai ajoittaisia kipuja on vaikea mittailla. Johtuuko se
vain esimerkiksi unen puutteesta vai olenko väsynyt Reuman takia? Onko
Salazopyrin pois jääminen lisännyt oireita ja tehnyt viimeajoista hieman
väsyneempää? Vaikea sanoa. Mietin usein myös kuinka paljon mieli teettää
tepposia. Kuvittelenko jotain mitä ei kuitenkaan ole tai lisääkö liika
tunnustelu jonkin asian suuruutta. Pallo jota koskettelen kasvaa käsiteltäessä.
Toisaalta osaan myös olla ajattelematta ja totun asioihin, mutta onko se tässä
tapauksessa taas huonoksi. Heittäytykö liitto kohti karia, jos siitä ei pidä
huolta?
Päällisin puolin vointi on kuitenkin ilmeisesti aika hyvä. Kortisonipiikkit,
joihin alan pelosta huolimatta jo tottumaan, tekevät elämästä helpompaa.
Kivuttomat ensiaskeleet heti aamusta ja ylipäänsä se normaali tuntemus kropassa,
ihan huippua!
Palatakseni siihen millaisia silmien avauksia tämä kaikki on
tarkoittanut, liittyy se liikuntaan ja joka kolmas päivä myös ruokavalioon ;). Vaikka
maailmassa on niistä miljoona blogikirjoitusta, aion minäkin niistä kirjoittaa
:D
Mutta ensi kerralla sitten ja ensi kerta ei tule olemaan
kolmen kuukauden päästä.
